Valtakunta pohjoinen/
ei aina se rauhaa huokunut/
nuo vuoret kansan gnollien/
myös kansa toinen on omakseen halunnut
Povesta vihreän verannan/
rinteeltä vuoren jyrkän/
varrelta joen ylvään/
maakansa mahtinsa saa
Vaan mahtiaan tuota eivät omista/
eivät vihreää niittyään saa/
ei kansalla maan ole paikkaa/
jonne majansa rakentaa
Niin käy sotaan kansa pieni/
jotta kuihtuisi tyystin ei pois/
vaan vastassa kansa on suuri/
jota kaataa asein ei vois
Kuka ongelman suuren ratkaisee/
mistä toivo kansalle maan/
sen tietää saattoi jokainen/
kansa haltiain paikalle kutsutaan
Niin on ratkaisu lopulta selvä/
ja sodan haavat paikataan/
mutta gnollien ikeen alla/
kansa maan saa asustaa
|