Oli aika viidennen kuninkaan / maassa peikkojen / se oli aika vaaran ja pimeyden / aika valtikan pahuuden / tuon valtikan mustan ja rautaisen takoi seppä kääpiöiden / hän oli vankina suurpeikkojen / vankina pahuuden / piti valtikasta syntyä vallan väline kuninkaalle peikkojen / mutta viha takojan muotoili siitä pimeyden ikuisen.
Joutui valtikka käsiin Dragulonin / tuon kuninkaan lohikäärmeiden / niin hän vallan sai yli kansojen / yli merten ja maiden kaikkien.
Ja tuota valtaa pimeys johdatti / ja tuota valtaa Dragulon käytti.
Vähitellen taipui ruhtinaat / vähitellen kaikki kuninkaat / vähitellen orjina pahuuden oli kansat ja valtiaat. Pian tajusi Dragulon mahtava / tuon viekkaan juonen pahuuden / mutta oliko jo liian myöhäistä / joko vallan oli saanut se ikuisen.
IKUISEN
Kaikki kansatkin valtaansa alistaen / pahuus näivetti kansoja vähitellen / niin sai Dragulon kohtalon samaisen / jota jakanut oli hän nauraen.
Oli aika tullut rakkauden / oli aika tullut ystävyyden / välille kääpiöiden ja haltioiden / välille ikuisten vihollisten.
Niin taottiin symboli rakkauden / uusi valtikka väriltään kultainen / sen päähän smaragdi punainen / timantti hyvyyden ja rakkauden.
Oli aika tullut haltiain / oli aika pahuus kaataa / oli aika rakkauden valtikan / musta valtikka hautaan saattaa.
Oli aika tullut haltiain / oli aika pahuus kaataa / oli aika rakkauden valtikan / musta valtikka hautaan saattaa.
|