Valtakunta pohjoinen/ ei aina se rauhaa huokunut/ nuo vuoret kansan gnollien/ myös kansa toinen on omakseen halunnut
Povesta vihreän verannan/ rinteeltä vuoren jyrkän/ varrelta joen ylvään/ maakansa mahtinsa saa
Vaan mahtiaan tuota eivät omista/ eivät vihreää niittyään saa/ ei kansalla maan ole paikkaa/ jonne majansa rakentaa
Niin käy sotaan kansa pieni/ jotta kuihtuisi tyystin ei pois/ vaan vastassa kansa on suuri/ jota kaataa asein ei vois
Kuka ongelman suuren ratkaisee/ mistä toivo kansalle maan/ sen tietää saattoi jokainen/ kansa haltiain paikalle kutsutaan
Niin on ratkaisu lopulta selvä/ ja sodan haavat paikataan/ mutta gnollien ikeen alla/ kansa maan saa asustaa
|