Oli aika viidennen kuninkaan / maassa peikkojen /
se oli aika vaaran ja pimeyden / aika valtikan pahuuden /
tuon valtikan mustan ja rautaisen takoi seppä kääpiöiden /
hän oli vankina suurpeikkojen / vankina pahuuden /
piti valtikasta syntyä vallan väline kuninkaalle peikkojen /
mutta viha takojan muotoili siitä pimeyden ikuisen.
Joutui valtikka käsiin Dragulonin / tuon kuninkaan lohikäärmeiden /
niin hän vallan sai yli kansojen / yli merten ja maiden kaikkien.
Ja tuota valtaa pimeys johdatti / ja tuota valtaa Dragulon käytti.
Vähitellen taipui ruhtinaat / vähitellen kaikki kuninkaat /
vähitellen orjina pahuuden oli kansat ja valtiaat.
Pian tajusi Dragulon mahtava / tuon viekkaan juonen pahuuden /
mutta oliko jo liian myöhäistä / joko vallan oli saanut se ikuisen.
IKUISEN
Kaikki kansatkin valtaansa alistaen / pahuus näivetti kansoja vähitellen /
niin sai Dragulon kohtalon samaisen / jota jakanut oli hän nauraen.
Oli aika tullut rakkauden / oli aika tullut ystävyyden /
välille kääpiöiden ja haltioiden / välille ikuisten vihollisten.
Niin taottiin symboli rakkauden / uusi valtikka väriltään kultainen /
sen päähän smaragdi punainen / timantti hyvyyden ja rakkauden.
Oli aika tullut haltiain / oli aika pahuus kaataa /
oli aika rakkauden valtikan / musta valtikka hautaan saattaa.
Taken from AlbumSongAndLyrics.comOli aika tullut haltiain / oli aika pahuus kaataa /
oli aika rakkauden valtikan / musta valtikka hautaan saattaa.